Joulupukki

Lapsille Mr Joulupukki on MUST. Joulupukki on yhtä kuin lahjat. 

Joulupukin kausiluonteinen työ saattaa houkutella keikoille myös epäpäteviä edustajia. Ellei peräti huonoja...
Tässä on yksi tarina kaukaa 70 -luvulta.

Joulupukin rekrytointi oli isän vastuulla. Virkaa oli edellisinä vuosina toimittanut kuka milloinkin. Tänä vuonna oli sovittu, että lahjat tulisi jakamaan isän työkaveri.

Kolmen, neljän aikaan alkoi hämärtää.
- Milloin se joulupukki tulee, kyselivät lapset.
Lasten jännityksellä ei ole määrää, kun on jouluaatto.

Kitinän äityessä sietämättömäksi, isä lähti hakemaan pukkia. Pian auto palasi pihaan ja jännitys senkun kasvoi. Joulupukki! 

Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen ovelta kuului kova koputus. Oven takaa kuului myös outoja naurunremahduksia ja örinää.
Ja kyllä vain, oven takana seisoi itse joulupukki, ison lahjasäkin kanssa. Mikä riemu.

Joulupukki horjahteli ja huitoi kepillään. Isä joutui tukemaan joulupukkia käsipuolesta, kun ”pukki on jo niin vanha”. Oikeasti joulupukkia esittävä työkaveri oli ehtinyt nautiskella jouluglögejä päivän aikana niin mittavan määrän, että pystyssä pysyminen tuotti suuria vaikeuksia. 
Joulupukki rojahti vaivalloisesti nojatuoliin. Pukilla oli kummallinen naamari, jonka silmäreiät näyttivät olevan jossain ohimolla. Pumpulinnäköistä partaa oli vain toisella poskella. Valtava paksu karvareuhka tosin peitti armollisesti suurimman osan kasvoja. Tällä joulupukilla ei ollut edes tonttuhattua, punanutusta puhumattakaan.

Se ei haitannut pennin vertaa, kun lasten katse osui pullottavaan lahjasäkkiin. Pussi aukaistiin. Joulupukin löhötessä ja päästellessä kummallisia ääniä, isä ja äiti jakoivat lahjat. Nopeasti.

Kun pussi oli tyhjä, piti pukki saada nostettua ylös nojatuolista, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Yhteisvoimin ponnistaen äiti ja isä saivat kannettua joulupukin ovesta ulos. Lapset vilkuttivat iloisesti ja joulun pääohjelmanumero oli saatu suorittettua. 

Kystä kyllä...

Kuva: Terhi Mäkinen

Tutun joululaulun ”Kun maass´ on hanki” kohta ”on äiti laittanut kystä kyllä” voidaan kääntää: on äiti laittanut kypsää [= ruokaa] kylliksi tai yllin kyllin. (Lähde: Kotimaisten kielten keskus)

Nallukka toivottaa jouluruuhkaan lähteville onnea ja menestystä.
Nallukan omien jouluvalmistelujen motto:
Ei kaiken tarvitse olla niin justiinsa...

"Äiti kaivoi kassistaan lattiaan asti ulottuvan ostoslistansa. Sukkuloimme marketin ahtailla käytävillä poimien kyytiin kaiken tarpeellisen.
Kun viimeinenkin listan tavaroista oli löytynyt, riensimme kassalle.
Mutta voi ei! Jono kiemurteli maitohyllylle asti ja asiakkaiden ostoskärryt pursuivat melkein yli. Ihmiset halusivat syödä paljon ruokaa juhlapäivänä."
Nallukka, Neljäs tarina.

"Ur väskan grävde mamma fram en inköpslista så lång att den räckte ända till golvet.
När också den sista varan på listan låg i vagnen skyndade vi till kassan."
Teddy, Fjärde berättelsen.

Nahka, materiaali luonnosta

Nallukan rukkasten nahka on poron- tai lampaannahkaa. Aidosta nahasta valmistettu tuote on luja ja lämmönkestävä. Nahka on ekologinen vaihtoehto.

Eläimiä laidunnetaan niistä saatavan lihan vuoksi. Vuodat ovat teurastamojen sivutuotteita, joten eläin ei menetä kallisarvoista henkeään Nallukan rukkasten vuoksi.
Nahka käytetään tarkkaan, jokainen pienikin pala hyödynnetään. Arvostamme eläimen meille antamaa lahjaa.

Lapin tuntureilla, vapaina, ankarissakin olosuhteissa eläneiden porojen vuodat suojaavat nyt pikkuväen sormia pakkasherran puremilta Nallukan nahkarukkasissa.

Jokainen eläin ja vuota on oma yksilönsä. 

Nahan tuntu on kiinni yksittäisen nahan omista ominaisuuksista. 

Joulukortit postiin

Tuuppaa kortti postilaatikkoon viimeistään 13.12.2013 mielellään vastaanottajan osoitteella varustettuna.

Olen pari kertaa saanut kunnian olla jouluapulaisena joulukorttilajittelussa. Se on hieno, ruumiillinen työ. Parin viikon rupeamassa ehtii hädin tuskin syntyä edes tenniskyynärpäätä.

Tässä virassa olen päässyt tarkastelemaan lähietäisyydeltä postiljoonien raskasta sarkaa miljoonien lähetysten perille saattamiseksi. Näin ollen nostankin hattua tälle aliarvostetulle ammattikunnalle.

Mikäli kortista unohtuu postinumero, lajittelu hidastuu, mutta vastaanottaja löytyy paikkakunnan ja kadun perusteella suhteellisen helposti.
Joskus kortissa on postinumero, mutta ei kaupunkia. Tämäkin on alan ammattilaiselle helppo nakki, varsinkin jos katu on mainittu.
Vastaan tuli kuitenkin tervehdyksiä, missä luki vastaanottaja ja kaupunki: "Herra Virtanen, Lahti." Hmm. Tässä on haastetta, mutta tapaus ei ole toivoton. Kokeneet salapoliisi-postinkantajat jäljittävät asiakkaansa jos nimi on oikein. Ja käsialasta saa selvää.

Mutta sitten tuli päivä, jolloin käteeni osui kortti, missä oli vastaanottajan riveillä tyhjää vaan... Lähettäjän kohdalla luki "Hyvää joulua toivoo Arttu". En tiedä, onko se joulukortti koskaan löytänyt perille.

Äänikirjan uusi tuleminen

Älylaitteilla voi kaiken muun hauskan lisäksi kuunnella äänikirjoja.

Kokeile, jäät koukkuun!

https://kirja.elisa.fi/aanikirja/nallukka-kolmas-tarina

Kuvaäänikirja on uudenlainen, Elisan kehittämä kirjaformaatti, joka yhdistää kuvituksen ja kertojaäänen.
Kuvaäänikirjat toimivat Elisa Kirja -sovelluksella (Android, iOs, Windows Phone 7). Kirjan ääniraitaa pystyy kuuntelemaan kaikilla mp3-soittimilla, mutta kuvaominaisuudet ja kirjan selailu toimivat Elisa Kirja -sovelluksessa.

Elisan pikaohje äänikirjan lukemiseen

1. Selaa äänikirjavalikoimaamme. Käytä hakua tai selaa saatavilla olevia kirjoja kategorioittain.
2. Valitse mieleisesi kirja painamalla kirjan kantta tai nimeä. Voit tutustua useimpiin valikoimamme äänikirjoihin tarkemmin klikkaamalla Näyte-painiketta, jolloin pääset kuuntelemaan näytteen kirjasta.
3. Kun haluat ostaa kirjan, klikkaa Osta-painiketta.
4. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy Elisa Kirja -palveluun. Rekisteröitymällä saat käyttöösi oman kirjahyllyn, jossa kaikki ostamasi kirjat pysyvät tallessa. Tunnuksillasi pääset myös käyttämään Elisa Kirja -sovellusta.
5. Maksutapoina ovat verkkopankit, luottokorttimaksu tai kuukausilasku.
6. Vahvista maksu ja pääset lataamaan kirjan. Voit ladata kirjan myös myöhemmin omasta kirjahyllystäsi.

Häjy Nallukka puhuu murteella

Taivahan tähäre! Äkkinäänen kolahrus peliätti mun. Pimiän kongin päästä alakoo kuulua jotaki kummallista krossehtimista. Molin ku fiulin kieli ja vahtasin tarkoon pimiähän käytävähän. 

Nallukkaa jännittää, mutta pelolle ei anneta periksi. Ja loppu hyvin kaikki hyvin:
Siiri tryykäs tohoruuksis mun työ. Molin niin helepottunu, että melekeen multa poru pääsi.

Ensimmääsen tarinan teksti on kirjoitettu Etelä-Pohjanmaaksi, Karijoen seudun murteella. Murteethan ovat vahvasti sidoksissa paikkakuntaan. Näin ollen vaikkapa teuvalaiset parinkymmenen kilometrin päässä saattavat tulkita asioita jo aivan eri sanoin...

Häjy Nallukka on yhtä kiltti ja luotettava kumppani, kuin alkuperäinenkin pehmokaveri. Pohjanmaalla ”häjy” tarkoittaakin pientä, pienintä, esimerkiksi perheen ”häjy flikka” on nuorin tytär. Tai sitten se tarkoittaa puukkojunkkaria...Häjyt tuloo!!

Häjy Nallukoita on Nallukan oman verkkokaupan lisäksi saatavana mm. Etelä-Pohjanmaan Matkailun kaupasta Seinäjoella. 

Tavaramerkki on tavaran merkki

Asiakkailta tullut palaute on kuultu. Nallukan rekisteröity tavaramerkki löytyy ensi talvena rukkasen sisältä. Handmade in Finland, of course.

Tosin näin mullistava uudistus vaati suuria ponnistuksia Nallukan tuotantotiimiltä. Koska valmisteltava asia oli laaja ja merkittävä ja sillä arvioidaan olevan huomattavia yhteiskunnallisia, hallinnollisia, taloudellisia tai ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia, asetettiin komitea miettimään asiaa.
Komitea joutui pyytämään lausuntoja monilta eri alojen asiantuntijoilta. Asiassa konsultoitiin jopa filosofi Hikka Pemasta, mutta ratkaisua ei löytynyt Kirjavasta kirjastakaan. Ongelma näytti siirtyvän hamaan tulevaisuuteen. Silloin olisi liian myöhäistä. Sitä paitsi asian vaikutukset kansantalouteen olivat huomattavat.
Oli pakko lennättää monikymmenpäinen delegaatio Leville. Tiimi vietti palaverissa 7 päivää ja 6 yötä, työskennellen fyysisten ja psyykkisten voimiensa äärirajoilla. Laskettelu, kylpeminen, illalliset, lounaat, monotanssit ja poroajelu oli jätettävä minimiin, koska neuvottelut veivät viikosta kokonaista kaksi tuntia.
Nämä ankarat ponnistelut johtivat kuitenkin kaikkia osapuolia tyydyttävään lopputulokseen. Tiimi sai aikaan päätöksen, että merkki kiinnitetään vastedes vuoriin, rukkasen sisäpuolelle. Se, onko se vasen vai oikea "käsi", jäi vielä ratkaisematta...

Tämä tarina on mielikuvituksen tuotetta... Paitsi merkin osalta.

Avainlippu

Alkuperämerkkitoimikunta on myöntänyt  Avainlipun käyttöoikeuden seuraaville tuotteille:Nallukka-kirjasarja

Nallukka -tarinoilla on ollut Avainlippu vuodesta 2008. Nallukka haluaa kantaa kortensa kekoon suomalaisen työn puolesta. Nallukan korsi ei ole järin iso, mutta eikö pienen pienistä puroista synny suuren suuri joki?
Ainakin keväällä Pohjanmaalla...
http://www.sinivalkoinenvalinta.fi/tuotteet/nallukka-tarinat

Neljän vuodenajan kissa

”Kului yö, päivä ja toinenkin. Naapurimökeissä oli hiljaista. Ei ajanut auto pihaan, ei kierrellyt metsässä huolestuneita ihmisiä kadonnutta lemmikkiään huutelemassa. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, pikkuista kissaa ei näyttänyt kukaan kaipaavan. Miten karvakorva pärjäisi, kun ilmat kylmenevät? Oliko tosiaankin niin, että söpöläinen oli jätetty metsään tarkoituksella?
Minua suututti. Kissa vieköön! Olenhan minäkin välillä eksynyt Siiristä, unohtunut milloin minne ja viettänyt yön ulkonakin, mutta aina voin luottaa siihen, että minua etsitään ja myös löydetään. Kissan kaverit näyttivät hylänneen tämän kokonaan.”
Nallukka, Viides tarina (ilmestyy syksyllä 2013)


Surullista. Joukostamme löytyy vielä tällä vuosituhannella ihmisiä, jotka ottavat kissanpennun ja hylkäävät sen. Ajatuskin moisesta epäinhimillisyydestä on kammottava.

Nyt seuraa juonipaljastus: Nallukan Viidennessä tarinassa kesäkisuparka löytää itselleen uuden, rakastavan perheen ja elää onnellisena kaikki 9 elämäänsä.

E -kirjojen etuja: HETI eikä 15.päivä

www.ellibs.com e-kirjojen 30 etua. (Lähde: Michael Pastore. Epublishers Weekly 28.1.2008)

Väite: E -kirjat toimitetaan perille välittömästi. 

Kuulutko kärsimättömien joukkoon, jolle jo 3 sekunnin kuvan latautuminen on liikaa?

Kaikki mulle tänne heti -persoonalle e-kirja on vallan mainio vaihtoehto. 

Sen jälkeen kun olet ladannut lukulaitteeseesi Adoben ilmaisen e-kirjojen lukuohjelman, aineiston lataaminen käy nopsasti. Muutamassa sekunnissa saat ruudulle  luettavaa, katsottavaa, kuunneltavaa. 

Verkkokirjakaupasta teet e-kirjaostoksia yhtä kätevästi, kuin maksat laskuja verkkopankissa. Voit myös lainata aineistoa omasta kirjastostasi. Lahden www.lastukirjastot.fi valikoimasta löytyy tänään 389 e-kirjaa ja valikoima laajenee joka päivä. 

Näin ladataan kirjastosta koneelle Nallukan Toinen tarina. Helppoa kuin heinänteko.

Nalle Myyriäinen nro 1 / 1977

Nalle Myyriäisen kädentaidot
ovat vailla vertaa...









©elisa

E-kirjojen etuja: kevyt kantaa

Jos vielä epäröit, www.ellibs.com löydät listattuna e-kirjojen 30 etua. (Lähde: Michael Pastore. Epublishers Weekly 28.1.2008)

Väite: E-kirjat kulkevat helposti mukana. 

Rouva Virtanen lähti kahden viikon rantalomalle. Lomalla oli tarkoitus rentoutua ja lukea, maata auringossa ja varjossa, lukea taas, syödä lounasta, uida, lukea, nauttia hyvä illallinen, lukea ja nukkua.
Rouva aikoi varustautua matkaan kokonaisella kirjastolla. Kerrankin olisi aikaa lukea keskeytyksettä. Päivässä saataisi mennä kirja, pari, parhaimmassa tapauksessa kolmekin. Rouva ynnäili: matkalaukkuun pakataan 30 kirjaa. Se riittäköön.

Romaani painaa keskimäärin puoli kiloa. Raskaampi luettava enemmän, kevyempi kirjallisuus tietenkin vähemmän, yksi Nallukka -tarina alle 100g. Yhtä kaikki, matkalaukun resursseista tarvittiin kirjoja varten siis melkein 15 kiloa. 
Lomalennolle matkatavaroita saa ottaa 20 kg. Tilaa jää vain 5 kiloa uikkareita, aurinkovoidetta ja vaihtovaatteita varten?

Rouva nyyhkäisi ja riipi raskain sydämin kirjoista pois kaksi kolmasosaa. Lukeminen loppui jo ensimmäisen viikon puolivälissä ja loppuloman rouva luki vanhoja Seiskoja oppaiden huoneessa...

Kuinka paljon tyydyttävämpi olisikaan rouvan loma ollut, jos e-lukulaitteessa olisi ollut koko maailman sähköisten kirjojen valikoima, parin klikkauksen päässä. 

Nalle Myyriäinen nro 2 / 1975

Nallukka ylpeänä esittää / proudly presents:

Nallukalla on yksinoikeus julkaista blogissaan 70 -luvun rakastetun hahmon, Nalle Myyriäisen sarjakuvia. Tämä ristiriitainen nalle jäi aikanaan ilman ansaitsemaansa huomiota. Myyriäinen hävisi niukasti kilpailun mm. Maailman Vahvimmalle Nallelle ja Jogi -karhulle.

Lehti ilmestyi säännöllisesti vuosina 1975 - 1978. Parhaimmillaan lukijoita oli lähes kymmenkunta. Vahvistamattomien tietojen mukaan numeroa 5 (v.1977)  selasi huikeat 18 fania, mikä jäänee historiankirjoihin Myyriäisen ennätyksenä. 

Lähes kulttihahmon asemaan noussut Nalle Myyriäinen on oman tiensä kulkija ja näin ollen sukua Nallukalle. Nähtäväksi jää, nouseeko Myyriäinen lähes 40 vuoden hiljaiselon jälkeen uuteen kukoistukseen.

Nalle Myyriäisen kuvat/tarinat:     ©elisa

E-kirjan lainaus "for dummies"

Koska olen "kivi ja keppi" -sukupolvea, modernin tekniikan opettelu on ikävää. Ihminen kun taistelee kaikkia uudistuksia vastaan vaikka vain periaatteesta.
Nielin ennakkoluuloni ja tutustuin kirjaston e-kirjatarjontaan. Ja katso: satojen kirjojen valikoima on vain parin klikkauksen päässä! Pääset lukemaan saman tien. Mikä parasta: e-kirjat palautuvat automaattisesti laina-ajan päätyttyä. 

Kiitos Lahden kirjaston virkailija Pia Palm, joka antoi hyvät neuvot. Kokeile ihmeessä!

Kirjaston e-kirjojen lukemiseen tietokoneella tarvitaan Adobe Digital Editions -ohjelma, tableteille ja älypuhelimille Bluefire Reader -lukuohjelma. Salasana, jota kysytään e-kirjojen lainaamisen yhteydessä on sama mitä käytetään esim. lainojen uusinnassa.

1. Etsi haluamasi kirja kirjaston Lastu-verkkokirjastosta http://www.lastukirjastot.fi/lahti/ (kaikki e-kirjat saat näkyviin laittamalla tarkennetussa haussa aineistolajiksi e-kirjan) ja valitse haluamasi kirjan saatavuustiedoista kohta ”Lainaa sähköinen kirja”.

2. Tämän jälkeen annetaan kirjastokortin numero ja salasana. Sen jälkeen sinun pitäisi olla Ellibsin sivuilla haluamasi kirjan kohdalla.

3. Valitse laina-aika ja klikkaa ”Lainaa” - ohjelma kysyy avaatko vai tallennatko – valitse avaa. Kirjan pitäisi tällöin aueta Digital Editions –ohjelmaan.

Pääset kirjaston e-kirja-kokoelmaan myös suoraan http://www.lastukirjastot.fi/lahti/ewelib.asp - antamalla kirjastokortin numeron ja salasanan (tämä linkki on myös Lastu-verkkokirjaston aloitussivulla ”Ellibs – E-kirjojen kokoelma”). Sen jälkeen valitset kirjan, laina-ajan ja avaat sen.

Matkalla, osa 1

- Onko vielä pitkä matka? Minulla on jano. Ollaanko pian perillä? Täällä on kuuma! Kuinka kauan vielä pitää istua? Äiti, minulla on vessahätä. Mitä minä tekisin? Joko me olemme lähellä? 

Nallukka -Toinen tarina


Lapset eivät tunne sanontaa "kärsivällisyys on hyve." Monille aikuisillekin sanonta on vieras.
Yhtä kaikki, aina parempi (aikuisille?), jos pienten lomalaisten retkikohde on mahdollisimman lähellä. 

Melkein Lahden keskustassa sijaitseva Yli-Marolan kotieläinpiha on lasten suosikki. Se on myös kulttuurihistoriallinen matkailukohde, mistä lapset viis veisaavat. Sen sijaan huippuviihdettä on kani, jolle voi työntää voikukanlehtiä verkkoaidan raosta. 

Murr, onko tässä karhu unosilla?

Ei ihan. Sikahyvät päikkärit?

Tässä eläintarhassa ihmetellään suomalaisen maalaistalon eläimiä: lampaita, kanoja ja vasikoita. Navetassa aistit autenttiset aromit. Unohtumaton elämys vailla vertaa!

Ööö... ai mitä alpakka tekee perinteisessä suomalaisessa maalaismiljöössä...?No, jokainen vanhoja mustavalkoisia elokuvia katsonut tietää, että alpakka oli erottamaton osa kulttuurimaisemaa.
-Ptrui Mansikki, ptrui Mustikki, huusi lettipäinen piika ja alpakat juoksivat jonossa navettaan lypsettäviksi.

Voikukka

Kesämuisto syntyy vaatimattomistakin aineksista... 

Kesäpäivä. Aurinko paistaa keltaisena, mutta sitäkin keltaisempi on silmien edessä avautuva voikukkameri. 

Pienen tytön mielestä voikukat ovat vallan ihania kukkia. Ja niihin saa koskea, niitä saa kerätä, ihan niin paljon kuin jaksaa.

Polvenkorkuinen tyllerö poimii innoissaan voikukkia syliinsä. Tukeva varsi napsahtaa helposti poikki. Joissakin tytön keräämissä kukissa varsi on vain sentin pituinen, toisissa varsi sojottaa maahan asti. Nyt kukkia on jo kymmeniä. Tyttö kantaa äidilleen kimpun ja juoksee keräämään lisää.

Äiti ja isä istuvat hiljaa kukkien keskellä, tekemättä yhtään mitään, linnunlaulua kuunnellen, kaunista lastaan ihaillen.
Äiti ei voivottele: ”syö nyt, juo nyt, varo vähän, hattu päähän… Voi, voi, perunat kiehumaan, pyykkiä viikkaamaan, astioita tiskaamaan...”.
Isä ei voivottele: ”syö nyt, juo nyt, varo vähän, hattu päähän… Voi, voi, ruohoa leikkaamaan, puita hakkaamaan, autoa korjaamaan...”.

Kukkienkeruuhetki kestää ehkä minuutin, tunnin tai päivän - sitä ei kukaan muista. Vain tämän hetken kiireetön, rauhallinen, onnen tunne jää mieleen ikuisiksi ajoiksi.

Tai no… Jää myös jotain kättä pitempää: voikukkien täplittämä pieni kesämekko.
Pinttyneiden ruskeiden rengaskuvioiden pilaama kukkamekko on kuitenkin käypä hinta elämänpituisesta kesämuistosta.

Ampiainen pampiainen

Pienten ihmisten (ja useimpien suurten) mielestä kaikki ilmassa pörisevät hyttystä suuremmat ötökät ovat ampiaisia. Surisevat viirupaidat herättävät kauhua. Usein syy juontaa juurensa lapsena koettuun hyökkäykseen.

Kohtaus 1: 

Olipa kerran aurinkoinen päivä. Lapsi kirmaa niityllä, vailla huolen häivää, Aatamin puvussa (ja vähän Eevankin), sydän täynnä riemua. Paratiisiin kiemurtelee kuitenkin käärme mesipistiäisen muodossa.
Ilakoivan lapsen varvas osuu työtään tekevän hyönteisen selkänahkaan, josta ärsyyntyneenä mehiläisduunari puolustautuu. Auts! Tämän seurauksena lapsi saa perunan kokoisen varpaan sekä kaupan päälle itkua ja särkyä.

Kohtaus 2:
Olipa kerran aurinkoinen päivä. Aikuinen juo aamukahviaan, vailla huolen häivää, melkein Aataminpuvussa (ja vähän Eevankin), sydän täynnä riemua edessä olevan vapaapäivän johdosta. Kunnes…
Raollaan olevasta ikkunasta lennähtää sisään ampiainen. Sen pörinä kuulostaa aikuisen korvissa hornetin jylinältä. Kahvikuppi lentää kädestä korkealle ilmaan ja päätyy vastapäiseen seinään.
Pari tuolia kaatuu kumoon, kun aikuinen syöksyy kylpyhuoneeseen turvaan. Tilanteen tekee epätoivoiseksi se, ettei hänellä ole käsillä mobiililaitetta, jolla voisi hälyttää paikalle poliisin, palomiehet tai edes äidin.
Tovin rauhoituttuaan aikuinen nappaa lääkekaapista suuhunsa aspiriinin, kalaöljykapselin ja antihistamiinin sekä hyllystä mukaansa hiuslakkapullon. Varovasti hän raottaa ovea ja kuuntelee. Vaimea surina kuuluu keittiön suunnalta.
Lakkapullo kohotettuna aikuinen hiipii kohti vihollistaan. Hän oli valmis äärimmäisiin keinoihin. Megasize lakkapullosta riittäisi taatusti suihkutettavaa ja ampiaisen turkki on sen jälkeen taatusti ojennuksessa!
Ampiainen on tällä välin löytänyt ikkunan ja sujahtaa ulos. Aikuinen huokaa helpotuksesta ja istahtaa.
- Olisiko tänään se päivä, kun varaan ajan terapiaan?

Parkkipaikan jännitysnäytelmä

Kaupan paikoitusalue oli tupaten täynnä. Ainoa tyhjä parkkiruutu löytyi kaukaa pihan perältä. Paikka kahden auton välissä oli tosi ahdas.

Äiti väänteli rattia edestakaisin ja sai kuin saikin veivattua meidät koloon.

Oli hurjan vaikeaa päästä autosta ulos, koska ovi aukesi vain pienen pienelle rakoselle.

Nallukka –Neljäs tarina

Onko parkkiruutujen maalari se sama heppu, joka ompelee myös sovituskoppien verhot? Aina muutaman tuuman liian pieniksi?
Vaikka tavaratalojen ruudut ovat nykyään isompia ja pihassa saattaa olla jopa muutamia ns. perhepaikkoja, eivät ne koskaan ole tarpeeksi suuria.
- VARO sitä ovea!
- Joo, joo…

Olipa kerran kaksiovinen auto ja nelihenkinen perhe parkkipaikalla. Kun keitokseen lisätään tuulinen päivä, kiukkuinen kuopus, ehtivä esikoinen ja väsyneet vanhemmat, on soppa valmis.
Kukapa olisi arvannut, että ennen kuin perhe ehtii ryömiä pienestä kurttuisesta puntostaan pihalle, on viereiseen ruutuun ajanut tyylikäs herra punaisella avoautollaan.

Vaistoamatta vaaraa äiti kaivaa takapuoli pystyssä kiljuvaa lastaan takapenkin turvaistuimesta. Kuinka ollakaan, tuuli tarttuu leveään oveen ja viskaa sen vauhdilla auki, suoraan punaisen avoauton kylkeen.

Tällaiseen hetkeen sopii luonnehdinta: veretseisauttava. Äidin elämä vilahtaa filminauhana silmien edessä. Ensi reaktio on juosta karkuun niin nopeasti kuin turvonneilla jaloillaan pääsee. Mutta koska hän on aikuinen (ja punaisen auton omistaja istuu edelleen autossaan) äiti kääntyy kuljettajan puoleen avatakseen neuvottelut. Yhtä kaikki, parhaimmassakin tapauksessa lasten ja kenties lastenlastenkin tulevat joululahjat ovat mennyttä kalua…

Punaisen auton omistaja tarkistaa vahingot ja toteaa ne lähes olemattomiksi.
- Sattuuhan näitä, sanoo leppoisa herra ja ystävällisyydellään saa äidin itkemään onnesta.

E-kirja tulee, oletko valmis?

Orava ei lue e-kirjoja, mutta osaa käyttää hyväkseen monia muita urbaanin ympäristön suomia mahdollisuuksia...

Vauvat taitavat jo syntyä älypuhelin kädessään? Niin taitavia nimittäin ovat ihan pienetkin ipanat tietokoneiden käsittelyssä.
Tarina kertoo taaperosta, joka katseli ikkunasta puussa riekkuvaa oravaa. Nähdäkseen paremmin tämän kiinnostavan luontokappaleen askareet, lapsi haroi pikku sormillaan ikkunaa, tarkentaakseen ja suurentaakseen kuvaa…
Lapset osaavat soveltaa tekniikkaa luovasti. Mainiota.

Nallukka on yhtä moderni kuin lukijansa. Näin ollen tarinoita voi lukea nyt myös e-kirjana. Ensimmäinen tarina on jo julkaistu ja myynnissä Elisa Kirjassa.
Kustantaja Kvaliti.

https://kirja.elisa.fi/ekirja/nallukka-ensimmainen-tarina

Vappupallon karu kohtalo

Pienet ihmiset himoitsevat vappupalloja. Pallo on ihan must. Vanhemmilla ei juuri ole vaihtoehtoja: osta - tai itke ja osta.

Lapselle ostettiin siis kallis foliopallo torilta, ihana prinsessakuva, Lumikki. 

Voi sitä onnen määrää, minkä pallo sai aikaan! Totisesti, pallo oli jokaisen maksetun euron arvoinen. 
Foliopallo oli mukana tytön leikeissä. Se tuli myös ruokapöytään ja katsoi tv:tä. Kun pallolla oli vapaa-aikaa, se hengaili katossa vapaana. 

 

Eräänä toukokuun päivänä tyttö oli päiväunilla ja pallo tapansa mukaan fiilisteli katon rajassa. Silloin se tapahtui. Ulko-ovi oli jäänyt auki, se oli sepposen selällään. Kenenkään huomaamatta pallo alkoi liikkua kohti ovea. Hitaasti, vääjäämättä se lähestyi sitä kriittistä pistettä, mistä ei ole paluuta.

Pallon ollessa eteisessä joku havahtui ja alkoi kirkua. Paikalla olijat syöksyivät kohti ulko-ovea ja palloa, tavoittelivat ilmassa roikkuvaa narua, kuin henkensä riippuisi siitä.
Liian myöhään. 
Tyttö oli herännyt ja seisoi oven suussa. Hän ehti nähdä, miten pallo kohosi yhä korkeammalle. Se jatkoi matkaansa kauemmaksi, vapaana, tuulen kuljetettavana.

Palloa etsittiin polkupyörällä, autolla ja ettei peräti lehti-ilmoituksella, mutta kukaan ei ollut nähnyt sitä. Kenties se leijui jo meren yllä, matkalla Afrikkaan, jonne laskeutuisi jonkun toisen lapsen iloksi?

Pienen tytön suru menetyksestä oli sydäntäsärkevän suuri. Oliko tämä elämän ensimmäinen opetus, että kaikesta joudumme luopumaan, ennemmin tai myöhemmin? Mene tiedä.

Tyttö on jo aikuinen, mutta ei mene ainuttakaan vappua, ettei prinsessapallo -episodi kaukaa menneisyydestä palaa tytön mieleen, aiheuttaen pienen haikeuden tunteen joka kerta.

Ihmeellinen kontinkieli: Kollukka nantti

Kontti kontti koelelle kintti koontanut käntti

Korisantti A. Koiniovantti.

Kolen ontti koturontti kollenantti.

Koskea runtti kojantti koudellinen täntti.

kopivan sontti okoiset kontti orvat kontti,

kompeät lentti kolmät sintti kojantti koloisen suntti,

kohmeä pentti korva kantti.

Kodan pintti kuolta hontti kuenesta pintti Koori sintti–kotosta tyntti.

Kopset lantti koppivat ontti kooden untti koelen kintti kolposti hentti.

Koras entti kostenhoitaja lantti koki luntti koivakodissa päntti Kollukkaa nantti kopsille lantti. Koipä entti koikaakaan antti, kon kuntti kosa ontti kosseleista ventti kohui puntti kojuvasti suntti kota täntti kouskaa hantti koelta kintti.

Kostaa tentti, kompi kuntti koppii ontti kopeammin nontti, kona sintti koi vantti kopsesi lantti?

Syntymäpäiväjuhlaan kannattaa valmistautua ajoissa?

Pahaksi onneksi minä ja käsilaukku olimme edelleen auton katolla. Auto alkoi liikkua. Aluksi hiljaa, mutta vauhti kiihtyi, kun äiti pääsi pois parkkiruudusta. Tunsin, miten tuuli tarttui korviini ja ne lepattivat iloisesti.





Neljännen tarinan jännittävä autokohtaus perustuu myös tositapahtumiin.

Kävipä kerran niin, että lapsi oli kutsuttu kerhokaverin syntymäpäiväjuhliin. Vaikka herttainen kutsu oli tullut aikoja sitten, valmistautuminen oli jostain kumman syystä jäänyt viime tippaan. Lahja oli ostamatta ja äiti päättikin hakea sen marketista samalla reissulla, kun ostaa ruokaa. 
Oli kuuma iltapäivä ja pahin ruuhka-aika.

Lahja löytyi. Kaunis paketti kulki kainalossa, toisessa kädessä oli raskas ostoskassi ja toisessa käsilaukku ja lapsi. Lapsen kädessä roikkui nalle.
Kaupasta ulos tullessaan äiti unohti hetkeksi, mihin olikaan autonsa jättänyt. Parin harha-askeleen jälkeen hän pääsi kuin pääsikin perille, selkä hiestä märkänä. Lapsi istuimeen, pussi sinne, kassi tuonne...
Vihdoin. Äiti istui autoon ja alkoi peruutella pois ahtaasta parkkiruudusta.

Parkkipaikalla vastaantulevat autot alkoivat vilkutella valojaan ja kuskit heilutella käsiään.- Mitä nuo ääliöt ovat vailla...? Minulla on valot...? Äitiä alkoi suututtaa.

Kun sitten kaupan oveltakin juoksi autoa kohti pippurinen papparainen, huitoen vimmatusti, äiti tajusi.
Lahjapaketti oli vielä auton katolla! Äiti jätti sen sinne, että sai tavaraa käsistään, kun laittoi lasta turvaistuimeen.

Lievästi nolostuneena äiti pysäytti auton ja otti paketin pois.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Syntymäpäivillä kommellukselle jo naurettiin.

Herne nenässä on vaikea nauraa...

Reipas viikari Jarkko kertoi, että hän oli epähuomiossa työntänyt herneen nenäänsä. Eikä herneen mokoma suostunut enää tulemaan pois sieraimesta.
Annoin Jarkolle hyvän neuvon: nenään ei kannata koskaan tunkea mitään sormea pienempää eikä suurempaa.

Ensimmäisessä tarinassa Nallukka kohtaa terveyskeskuksen odotushuoneessa Jarkon, joka odottaa pääsyä lääkärin vastaanotolle. Jarkon ongelma on nenään juuttunut herne.

Moni pitää kertomuksia lasten nenään työntämistä esineistä urbaanina legendana. Ei kai nyt kukaan oikeasti mene työntämään nenäänsä yhtään mitään? Ja että ne juuttuisivat sinne? Onko se edes fyysisesti mahdollista...? 

Tapahtuipa eräänä päivänä, eräässä lapsiperheessä... 
Äiti lajitteli olohuoneessa pyykkivuorta, hyvin onnellisena, koska hiljaisuutta oli kestänyt jo tovin. Äidin alitajunta tosin varoitti, että jotain oli tekeillä. Juuri näin oli asian laita. 

Poika kiemurteli viereen ja osoitti sormellaan nenäänsä. Äiti tähysti pieneen nenänreikään ja kas vain, siellä näkyi auringonkukansiemen.
- Mitä ihmettä?!!

Siemenen erotti selvästi sieraimesta, mutta siitä ei saanut otetta. Sitä yritettiin vetää pois jos vaikka millä välineellä, lisäksi puhkuttiin ja puhallettiin, mutta siemen oli ja pysyi paikallaan. Poika alkoi hermostua ja tihrustaa itkua.

Koska omat keinot olivat vähissä, lähdettiin hakemaan apua päivystyksestä. 

Rauhallinen, ammattitaitoinen hoitaja tutki tilanteen, otti pihdit ja nykäisi siemenen pois.

Sairaanhoitaja vakuutti meille, ettemme olleet ensimmäiset, emmekä taatusti viimeiset, jotka hakevat apua vieraiden esineiden poistoon nenästä.
- Eivätkä suinkaan kaikki potilaat ole tällaisia taaperoita...

Nalle tarinan takana

Olen rotunalle. Ruskea ja täydellinen. Sopivankokoiset korvat, lempeät silmät ja suloisen pehmeä karva. Ulkomuotoni on kärsinyt jonkin verran vuosien varrella. Olenhan työtätekevä nalle, en mikään hyllyn koriste. Pidän huolta pienestä Siiri –tytöstä.

Olipa kerran nalle. Se lojui ainoana laatuaan lelukaupan alekopassa. Siellä se odotti uutta kaveriaan parin apinan, muutaman norsun, dalmatialaisen ja mutanttininjakilpikonnan seurassa. 

Sympaattinen nappisilmä laatikon pohjalla kiinnitti tädin huomion. Vastasyntynyt, tuleva kummilapsi oli lahjaa vailla ja tässä olisi oiva sellainen.

Juhlaa edeltävänä iltana nalle käärittiin asianmukaiseen vaaleanpunaiseen lahjapaperiin.  Keskelle pakettia leikattiin kuitenkin nallen kasvoille sopiva reikä. Pitäähän otuksen pystyä hengittämään!

Pieni tyttö sai sinä päivänä nimen, Siiri. Samana päivänä nalle nimettiin Nallukaksi. Illalla Siiri sai Nallukan ensimmäistä kertaa kainaloonsa. Siitä lähtien he ovat olleet erottamattomat.