Olen rotunalle. Ruskea ja täydellinen. Sopivankokoiset korvat, lempeät silmät ja suloisen pehmeä karva. Ulkomuotoni on kärsinyt jonkin verran vuosien varrella. Olenhan työtätekevä nalle, en mikään hyllyn koriste. Pidän huolta pienestä Siiri –tytöstä.
Olipa kerran nalle. Se lojui ainoana laatuaan lelukaupan alekopassa. Siellä se odotti uutta kaveriaan parin apinan, muutaman norsun, dalmatialaisen ja mutanttininjakilpikonnan seurassa.
Sympaattinen nappisilmä laatikon pohjalla kiinnitti tädin huomion. Vastasyntynyt, tuleva kummilapsi oli lahjaa vailla ja tässä olisi oiva sellainen.
Juhlaa edeltävänä iltana nalle käärittiin asianmukaiseen vaaleanpunaiseen lahjapaperiin. Keskelle pakettia leikattiin kuitenkin nallen kasvoille sopiva reikä. Pitäähän otuksen pystyä hengittämään!
Pieni tyttö sai sinä päivänä nimen, Siiri. Samana päivänä nalle nimettiin Nallukaksi. Illalla Siiri sai Nallukan ensimmäistä kertaa kainaloonsa. Siitä lähtien he ovat olleet erottamattomat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti