 |
Pahaksi onneksi minä ja käsilaukku olimme edelleen auton katolla. Auto alkoi liikkua. Aluksi hiljaa, mutta vauhti kiihtyi, kun äiti pääsi pois parkkiruudusta. Tunsin, miten tuuli tarttui korviini ja ne lepattivat iloisesti.
Neljännen tarinan jännittävä autokohtaus perustuu myös tositapahtumiin.
Kävipä kerran niin, että lapsi oli kutsuttu kerhokaverin syntymäpäiväjuhliin. Vaikka herttainen kutsu oli tullut aikoja sitten, valmistautuminen oli jostain kumman syystä jäänyt viime tippaan. Lahja oli ostamatta ja äiti päättikin hakea sen marketista samalla reissulla, kun ostaa ruokaa.
Oli kuuma iltapäivä ja pahin ruuhka-aika.
Lahja löytyi. Kaunis paketti kulki kainalossa, toisessa kädessä oli raskas ostoskassi ja toisessa käsilaukku ja lapsi. Lapsen kädessä roikkui nalle.
Kaupasta ulos tullessaan äiti unohti hetkeksi, mihin olikaan autonsa jättänyt. Parin harha-askeleen jälkeen hän pääsi kuin pääsikin perille, selkä hiestä märkänä. Lapsi istuimeen, pussi sinne, kassi tuonne...
Vihdoin. Äiti istui autoon ja alkoi peruutella pois ahtaasta parkkiruudusta.
Parkkipaikalla vastaantulevat autot alkoivat vilkutella valojaan ja kuskit heilutella käsiään.- Mitä nuo ääliöt ovat vailla...? Minulla on valot...? Äitiä alkoi suututtaa.
Kun sitten kaupan oveltakin juoksi autoa kohti pippurinen papparainen, huitoen vimmatusti, äiti tajusi.
Lahjapaketti oli vielä auton katolla! Äiti jätti sen sinne, että sai tavaraa käsistään, kun laittoi lasta turvaistuimeen.
Lievästi nolostuneena äiti pysäytti auton ja otti paketin pois.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Syntymäpäivillä kommellukselle jo naurettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti