Vappupallon karu kohtalo

Pienet ihmiset himoitsevat vappupalloja. Pallo on ihan must. Vanhemmilla ei juuri ole vaihtoehtoja: osta - tai itke ja osta.

Lapselle ostettiin siis kallis foliopallo torilta, ihana prinsessakuva, Lumikki. 

Voi sitä onnen määrää, minkä pallo sai aikaan! Totisesti, pallo oli jokaisen maksetun euron arvoinen. 
Foliopallo oli mukana tytön leikeissä. Se tuli myös ruokapöytään ja katsoi tv:tä. Kun pallolla oli vapaa-aikaa, se hengaili katossa vapaana. 

 

Eräänä toukokuun päivänä tyttö oli päiväunilla ja pallo tapansa mukaan fiilisteli katon rajassa. Silloin se tapahtui. Ulko-ovi oli jäänyt auki, se oli sepposen selällään. Kenenkään huomaamatta pallo alkoi liikkua kohti ovea. Hitaasti, vääjäämättä se lähestyi sitä kriittistä pistettä, mistä ei ole paluuta.

Pallon ollessa eteisessä joku havahtui ja alkoi kirkua. Paikalla olijat syöksyivät kohti ulko-ovea ja palloa, tavoittelivat ilmassa roikkuvaa narua, kuin henkensä riippuisi siitä.
Liian myöhään. 
Tyttö oli herännyt ja seisoi oven suussa. Hän ehti nähdä, miten pallo kohosi yhä korkeammalle. Se jatkoi matkaansa kauemmaksi, vapaana, tuulen kuljetettavana.

Palloa etsittiin polkupyörällä, autolla ja ettei peräti lehti-ilmoituksella, mutta kukaan ei ollut nähnyt sitä. Kenties se leijui jo meren yllä, matkalla Afrikkaan, jonne laskeutuisi jonkun toisen lapsen iloksi?

Pienen tytön suru menetyksestä oli sydäntäsärkevän suuri. Oliko tämä elämän ensimmäinen opetus, että kaikesta joudumme luopumaan, ennemmin tai myöhemmin? Mene tiedä.

Tyttö on jo aikuinen, mutta ei mene ainuttakaan vappua, ettei prinsessapallo -episodi kaukaa menneisyydestä palaa tytön mieleen, aiheuttaen pienen haikeuden tunteen joka kerta.